Lasin sulattaminen mikroaaltouunissa (HotPot)

Kaunista alkanutta viikkoa työpaikoille ja lomalaisille! Hesari lupaili loppuviikosta lämpimämpää, joten sitä odotellaan. Huomenna itsellä paluu työtehtäviin, joten nyt on vielä hyvä tilaisuus tehdä pidempi blogikirjoitus... lopultakin siitä lasisulatuksesta.

Minulta on muutamaan otteeseen kyselty miten lasisulatus kotioloissa oikeasti tapahtuu. Tässä siihen vastaus.

Törmäsin viime syksynä HotPot-settiin Silver Studion verkkokaupassa. Innostuin ajatuksesta, että saisin taas kokeilla uutta käsityömuotoa suhteellisen edulliseen hintaan. Ihan vain ostamalla yhden HotPot-setin, jonka mukana pitäisi olla kaikki tarpeellinen harrastusta varten. Periaatteessa asia onkin niin, mutta kyllä taas riistäytyi tilanne käsistä.

Yllätys oli pienoinen kun paketti saapui ja pääsin tutustumaan harrastukseen tarkemmin. Vaikka lasin sulattamiseen HotPotilla soveltuu hyvin täysin tavallinen mikroaaltouuni, suositellaan että harrastusta ja ruoan lämmitystä varten ei käytetä samaa mikroa. Tämä sen takia, että lasista nousee sulatettaessa myrkyllisiä kaasuja, jotka saattavat pahimmassa tapauksessa tarttua ruokaan. Niinpä oli edessä mikroaaltouunin metsästys.  Kyselin ensin tuttavilta ja googlailin käytettyjen mikroaaltouunien perään, mutta en onnistunut löytämään sellaista. Koska vaatimuksia mikroaaltouunille oli (sen täytyy lämmetä vähintään 800 asteeseen eikä mikron sisäpuoli saa olla muovia), päädyin lopulta menemään helpoimman kautta. Niinpä marssin Prismaan alennuksen perusteella, ja ostin uuden mikroaaltouunin.

HotPottien aloituspakkauksissa tulee siis mikroaaltouunia luukunottamatta kaikki harrastuksessa tarvittava tavara. Toki sulatettavaa lasia on ostettava välillä lisää ja paljon oheismateriaalia on myös tarjolla. Työkaluja voi myös hankkia, jotta harrastaminen olisi helpompaa. Minulta lasityökaluja löytyi jo ennestään tiffanyharrastukseni vuoksi.

Kuvassa näkyy täysin tavallisia lasilevyjä (alareuna), oranssi lasiveitsi, pihdit lasin katkaisua varten (eivät kuulu aloitussettiin), pihtien välissä millefiori-koristekukkia (ks. edellinen blogikirjoitus) ja oikeassa yläkulmassa erilaisia Didroic-taidelaseja. Kuvan kattaus ei vastaa täysin HotPot-aloitussettiä. Kuvassa näkyvä oranssi lasiveitsi kuuluu aloituspakettiin, ja veitsi eroaa hieman tiffanylasitöissä käytettävästä veitsestä. Tässä veitsessä ei nimittäin ole öljysäiliöitä, sillä öljy ei sovellu lasin sulattamiseen. Lasiveitsen terä on pyörivä pizzaleikkurimainen, joka rikkoo lasin pintajännityksen. Palan varsinainen katkaiseminen tapahtuu kopauttamalla lasiveitsen päässä olevalla pallolla katkaisukohdan nurjalta puolelta tai käyttäen lasiveitsessä näkyviä välejä ja sormia.

Työ aloitetaan leikkaamalla pohjalasi, joka on useimmiten mustaa tai läpinäkyvää ikkunalasia. Olen todennut kahdesta pohjalasista tulevan parempi lopputulos, joten leikkasin kaksi lähes samankokoista ja -muotoista lasipalaa.

Mustassa lasissa näkyy vaaleana juovana leikkauskohta.

Päätin tehdä hyvin yksinkertaisen työn laittamalla mustan pohjalasin päälle taidelasia. Niinpä leikkasin vielä yhden lasipalan...

 

Taidelasien kauniiden ja epätasaisien pintojen vuoksi ne on leikattava nurjalta puolelta. Yllä olevassa kuvassa katkaisen taidelasin käyttäen pihtejä apuna.

Päädyin tällaiseen yksinkertaiseen lopputulokseen:

 

Kokemuksesta osaan sanoa, että liian monimutkaisia töitä ei kannata ainakaan alkuun yrittää. HotPotin pienen koon vuoksi esimerkiksi liian suuret työt (liikaa useita lasipaloja) epäonnistuvat herkästi, ja saattavat pahimmassa tapauksessa hajottaa koko HotPotin. Näin kävi minulle kerran, ja jouduin ostamaan kokonaan uuden setin. Myös tarkkaan suunnitellut työt epäonnistuvat helposti, sillä lasipalat saattavat liikkua, värit eivät pysy samoina ennen ja jälkeen sultauksen tai jokin muu asia menee pieleen (esimerkiksi ripustuskuja epäonnistuu liian vähäisen tilan vuoksi). Tätä työvaihetta varten on olemassa liimaa, jolla palat saa pysymään kiinni toisissaan. Itse olen kokeillut liimaa, mutta en ole kokenut sitä tarpeelliseksi tämän tyyppisissä isolinjaisissa töissä. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä myös työn käyttötarkoitusta: onko siihen kannattavampaa tehdä kuitulangalla jo sulatusvaiheessa kuja ripustusta varten vai liimataanko työhön mielummin jälkeenpäin ripustuskoukku. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se on varmempi ja korumaisempi ratkaisu.

Seuraavaksi leikkasin noin puolisenttiä joka puolelta pohjalasia isommat palat kuitupaperia ja kuituhuopaa, jotka asetin HotPotin pohjalle ja näiden päälle lasipalat.

 

Tämän jälkeen koko homma mikroaaltouunin lautasen päälle siten että lasin ja HotPotin välillä on kolme erotusholkkia.

Vielä HotPotin kupu päälle ja suojahanskat ja pannualuset esille...

 

Kukin tekijä varmasti oppii itse mikroaatouuniaan käyttämällä tietämään mikä on sopivin lämpötila ja aika. Itse laitoin 800 asteen teholle ja ajaksi 15 minuuttia. Olen kuullut joidenkin harrastelijoiden ottaneen mikroaaltouunin lampun pois, sillä HotPotista näkyvän valon avulla pystytään näkemään missä vaiheessa työ on suunnilleen menossa. Itse tiedän, että noin 8 minuutin jälkeen työ alkaa pikkuhiljaa sulaa ja punertua. Tässä vaiheessa avasin mikroaaltouunin ja kurkkasin nopeasti työtä suojakäsineiden avulla. Mitä kirkkaammin punaista työ hohkaa sitä valmiimpi se on. Yleinen käytäntö onkin seurata milloin mikroaaltouunissa alkaa näkyä vähänkään punertavaa valoa, ja tämän jälkeen kurkkia puolen minuutin välein työtä ottaen sen lopuksi mikroaaltouunista pois.

Kun lasi näyttää valmiilta se nostetaan suojakäsineet kädessä pannualusen tai muun turvallisen materiaalin päälle varovasti jäähtymään. Yläpuolen aukosta näkee kuinka työ hohkaa punaista kuumuutta:

Työn kannattaa antaa jäähtyä ainakin tunnin verran. Jos työtä ei jäähdytä kunnolla on lämpöshokki lasille liian suuri ja se hajoaa. Lopulta jäähtynyt työ otetaan pois HotPotista ja sen pohjasta pestään pölyksi muuttunut kuitupaperi.

Tällä lasisulatusrupeamalla sain valmiiksi tällaisia lasipaloja:

Näihin liimataan vielä ripustuslenkit, jotta ne voidaan ripustaa kaulakoruksi. Kuten etummaisesta mallikappaleesta huomaa, lasi sulaessaan pyöristää työn reunat. Niinpä täysin neliskulmaista mallia on vaikea saada aikaiseksi. Ylärivin mustassa kappaleessa on käytetty kolmea millefioria hieman epäonnistuneesti.

Vielä muutama asia lasisulatuksesta...

• Lasit ovat sulamispisteeltään erilaisia. Esimerkiksi HotPotin mukana tulevat kaikki lasit ovat Bullseye-lasia, joka on sulamispisteeltään coe 90. Jos tilaat lisää laseja harrastusta varten kannattaa tähän asiaan kiinnittää huomiota, sillä sulamispisteeltään erilaisia laseja (esimerkiksi coe 90 ja coe 96) ei saa sekoittaa keskenään.
• Kuituhuopaa voi käyttää uudelleen ja uudelleen niin kauan kun se pysyy ehjänä. Siitä kannattaa kuitenkin pudistella edellisen sulatuskerran kuitupaperin rippeet pois.
• Didroic-taidelasien käyttö tekee töistä todella kauniita, mutta lasien käyttöä kannattaa miettiä. Taidelasit ovat hinnoiltaan todella kalliita, joten töiden arvokin nousee.
• Lasien korupohjiin liimaamiseen kannattaa käyttää kaksikomponenttista epoksiliimaa. Ennen liimaamista molemmat liimauspinnat kannattaa karhentaa hiomapaperilla, jolloin liima tarttuu paremmin. 
• Käytettäessä siirtokuvia tai tusseja, kannattaa lasipalojen väliin laittaa pienet läpinäkyvät lasipalat, jotta ilma pääsee kiertämän työn sisällä ennen yhteensulamista.
• Lasi voi olla materiaalina arvaamaton, joten suojalasien käyttäminen on suositeltua. Myös sormia varten voi hankkia suojakäsineet tai suojateippiä. Työalueen suojaaminen on myös kannattavaa. Yleisesti ottaen voisi kuitenkin sanoa, että mitä rauhallisemmin lasia käsittelee, sitä vähemmän tulee minkäänlaisia haavereita.

HotPot-settejä saa tällä hetkellä hankittua ainakin Meir Tiffany Oy:stä Tampereelta. Samaisesta liikkeestä saa myös muita lasitarvikkeita. Lasitarvikkeita saa myös Silver Studion ja Lasipiha VP-Tekoniemen verkkokaupoista. HotPot-setti maksaa yleensä 80-100 euroa. Toivotan menestystä mikäli haluat lähteä kokeilemaan harrastusta, ja olen valmis avustamaan tarvittaessa :)

Maanantaiterveisin,


Marian